|
Juhannuksen jälkeinen
arkipäivä toi Karigasniemelle, kuten myös muuallekin
Inari- ja Tenojokien varteen viimeisetkin lohenkalastuksen
harrastajat. Toivottavasti harrastus tarjoaa itse kunkin kaipaamia
elämyksiä, kalan kanssa tai sitten ilman.
Päivällä lueskeltiin tämän vuoden Teno-info
julkaisua, jossa puhutaan myös elämyksistä, mutta
tieto on "väritykseltään" aikalailla
yksipuolista, rannalta tapahtuva perhokalastus ei juuri palstatilaa
saa, ei kuvituksessa eikä tekstissäkään. Onko
kyseessä rivien välistä luettava viesti.
Onneksi meidät
perhokalastajat on nyt kuitenkin julkisesti leimattu herrasmiehiksi.
Valitettavasti uutta lupaa ei
iltaa varten tarvitse lunastaa, kotoväki ilmoitti kaipaavansa
koiranhoitajaa ja se tarkoittaa käytännössä
sitä, että aamulla on suunta etelään, vaikka
koiriemme määrä oleellisesti viime lauantaina
vähentyikin - kultainen noutajamme Pepe pääsi 14
vuoden mittaisen hyvän elämänsä
päätteeksi vanhuuden kärsimyksistä. Mutta
berhardilaisemme on onneksi voimissaan, ruoka kelpaa ja
koiranelämä jatkuu. Ihmisillä on sen sijaan
monenlaista murhetta - reviiri on yksi noista murheista, joka
teettää toitä vaikkapa juhannuksen pyhinä
aitatöiden muodossa, jotta oman palstansa saisi erotettua muiden nautinnasta.
Tie päättyy, mutta
ei perhokalastus, se jatkuu myöhemmin kesällä, kunnes
koirahommat on hoidettu, saattaapa olla, että otan koiran mukaan
- silloin kannattaa kiertää eri pooliin, ettei tule "reviiririitaa".
Niille, jotka jatkavat
kalastus tai tulevat kalastamaan toivin kireitä siimoja,
ottiperhoja ja kevyttä vapaa, saalis ei ole tärkeintä,
mutta mukava mielenvirkistys silloin tällöin...Ottiperhoon
violettia runkoon ja sipaus sinistä siipeen. Vesi on joessa
hyvällä mallilla, kannattaa lähteä heti kalaan.
Pitää kotoa
lisätä yksi juttu, joka muljahti mieleen:
"Mitä taitoja
edellytetään norjalaiselta aivokirurgilta? - Kymppi puutöissä!!!".
|
|
