Dalvadas  11.6.2005 Yöllä nytkähtu Haukikalliolla ja vaistomaisesti tein vastaiskun, johon sitten heräsin huomaten kaiken olevankin unta. Käsittämätöntä - ei tässä vielä näin sekaisin olla , ainakaan lohesta.  Jotain vahvistavaa piti saada, joten suuntasin alavirtaan. Retki Dalvadakseen  vaikutti kuten asperiini päänsärkyyn - lohta voi joessa ollakin, mutta sillä on turha päätään vaivata. Kuvasta voi jokainen päätellä, milloin pelipaikat ovat kohdallaan, Nilijokisuuta saattaisi kalastaa, mutta joutuisi jonkin verran kahlaamaan päästäkseen syvän "kähyn" reunaan, toinen lupaavamman näköinen paikka on venerannasta alavirtaan kohti Dalvadaskarin yläpuolista niemeä, mukavan näköistä ja syvää virranreunaa koko matkan - jos vain lohi nousee, tulee se varmasti tuosta. Outakoski on poissa pelistä vielä pitkään vaikka Seitalan pihassa veneitä tervattiinkin, muutoinkin koski on ollut vain muisto menneistä, no, alapäässä saattaisi nyt olla sopiva kuoppa, jos lohi... Tsulloveikoskea ei vielä näy lainkaan, karit ovat veden vallassa, alapäässä puustoinen osa on pinnalla. Vesi on Inarijoessa laskenut, mutta Teno on vielä pitkään korkeassa vedessä - ajoverkkopyynti ei ole tuottanut kalaa kuin parina viimeisenä vuotena, olkoon vapaasti uivat lohet rantakalastajien lohtuna tulevina viikkoina.