Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki

Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki
Tällä sivulla voit lukea Inari- ja Tenojoen kalastuskauden tapahtumista "reaaliajassa" - päiväkirjamuotoiset juttut kertovat eri kalastuspaikoista, vesitilanteesta, kelvollisista perhoista ja päätelmistä lohen liikkeistä joissa. _____________________________________________________________________________________________________________________________

Pyssyjoki - Alaköngäs 16.7.2007

Norjan kierros nuorison matkassa herätti ajatuksia. Kuvia olisi voinut ottaa tietenkin jo Lemmijoesta, hienoja pooleja löytyy sieltäkin, muutamat perhomiehet viestittivät saaneen saaliitakin mainitusta joesta.
Pyssyjoki ylemmässä kuvassa on kirkasvetisenä varmasti vaativa perhokalastusjoki, mutta maisemat ja poolit näyttävät olevan toista luokkaan kuin Tenolla tai Inarijoella, näin voisi objektiivisesti kai sanoa.

Yksi keskeinen poikkeus Finnmarkin joilla on Tenoon verrattuna - niissä ei kalasteta verkoilla. Taitaa tästä yksinkertaisesta syystä kiehtovuus olla toisella tasolla.

Kun Norjan kierros oli ohitse - vuonossa tehtiin jopa tuttavuutta siihen, miltä kala tuntuu siiman nokassa, kun sitä ei tässä jokikalastuksessa ole päässyt kokeilemaan kuin tunnepuolella, pysähdyimme Alakönkäälle, koska maanantai-illan aloitus oli käsillä. Veikkasin, että viiden minuutin kuluessa ensimmäinen vapa taipuu - hävisin, 20 kymmenen minuutin kuluttua ei tapahtumia. Muistelin vanhoja aikoja, joilloin takuuvarmasti ensimmäinen laskija tartutti kalan, usein hyvin vähäisillä heitoillakin. No, olihan niitä huonojakin päiviä, mutta kyllä yleensä jossain notkahti.

Takakorvalla kuuntelin, kun äiti antoi palautetta pojan kalastukselle eteeen nousseissa haitoista, Nuorgamissa oli käynyt niin, ettei virvelillä saanut kalastaa ja sieltä oli ohjattu tietenkin könkääseen. Äitee tarkasteli Boratbockaa ja neuvoi aikuiseksi ehtinyttä poikalastaan, mistä pääseen rantaa pelkillä tukkisaappailla. Kioskityttö koetti selittää, missä viehekalastus oli mahdollista, ja rouvashenkilö ei voinut käsittää, miksi koskessa sai vain kalastaa perholla. Toinen reklamaation aihe oli se, ettei ollut tarjolla tunnin kalastuslupaa. Toisaalta totta toinen puoli, miksi emme vaatisi palveluilta enemmän katetta, miksi aina maksamme hymyillen, vaikka tiedämme lupaukset suurin piirtein katteettomiksi.

Oheinen kuva vinkiksi, niille, jotka aloittavat B:n kalastuksen, kun vaparajoitus päättyy. Tarkkaavainen katselija saattaa päästä jyvälle aloituspaikkojen sijainnin korkeahkolla vedellä.

Sulje ikkuna

Pyssyjoki - Alaköngäs 16.7.2007
Norjan kierros nuorison matkassa herätti ajatuksia. Kuvia olisi voinut ottaa tietenkin jo Lemmijoesta, hienoja pooleja löytyy sieltäkin, muutamat perhomiehet viestittivät saaneen saaliitakin mainitusta joesta. Pyssyjoki ylemmässä kuvassa on kirkasvetisenä varmasti vaativa perhokalastusjoki, mutta maisemat ja poolit näyttävät olevan toista luokkaan kuin Tenolla tai Inarijoella, näin voisi objektiivisesti kai sanoa. Yksi keskeinen poikkeus Finnmarkin joilla on Tenoon verrattuna - niissä ei kalasteta verkoilla. Taitaa tästä yksinkertaisesta syystä kiehtovuus olla toisella tasolla.
Kun Norjan kierros oli ohitse - vuonossa tehtiin jopa tuttavuutta siihen, miltä kala tuntuu siiman nokassa, kun sitä ei tässä jokikalastuksessa ole päässyt kokeilemaan kuin tunnepuolella, pysähdyimme Alakönkäälle, koska maanantai-illan aloitus oli käsillä. Veikkasin, että viiden minuutin kuluessa ensimmäinen vapa taipuu - hävisin, 20 kymmenen minuutin kuluttua ei tapahtumia. Muistelin vanhoja aikoja, joilloin takuuvarmasti ensimmäinen laskija tartutti kalan, usein hyvin vähäisillä heitoillakin. No, olihan niitä huonojakin päiviä, mutta kyllä yleensä jossain notkahti. Takakorvalla kuuntelin, kun äiti antoi palautetta pojan kalastukselle eteeen nousseissa haitoista, Nuorgamissa oli käynyt niin, ettei virvelillä saanut kalastaa ja sieltä oli ohjattu tietenkin könkääseen. Äitee tarkasteli Boratbockaa ja neuvoi aikuiseksi ehtinyttä poikalastaan, mistä pääseen rantaa pelkillä tukkisaappailla. Kioskityttö koetti selittää, missä viehekalastus oli mahdollista, ja rouvashenkilö ei voinut käsittää, miksi koskessa sai vain kalastaa perholla. Toinen reklamaation aihe oli se, ettei ollut tarjolla tunnin kalastuslupaa. Toisaalta totta toinen puoli, miksi emme vaatisi palveluilta enemmän katetta, miksi aina maksamme hymyillen, vaikka tiedämme lupaukset suurin piirtein katteettomiksi. Oheinen kuva vinkiksi, niille, jotka aloittavat B:n kalastuksen, kun vaparajoitus päättyy. Tarkkaavainen katselija saattaa päästä jyvälle aloituspaikkojen sijainnin korkeahkolla vedellä.