Pystyniva 3.7.2009
Aamu alkoi tänään varsin aikaisen, virkkuna ylös viiden maissa, sauna lämpiämään ja aamukahvi tulelle. Ja sitten saunan puhtaana perhonsidonnan pariin. Kuuden maissa ilmestyi Jullakoskeen kalastajia, joihin en enempää kiinnittänyt huomiota, olivar ilmeisesti laskeutuneen mökin sivuitse, koska rupesi kuulumaan ääniä ja kalaahan siellä väsytettiin. Seurasin tapahtumaa ja kun se rupesi kestämään, nappasin kameran ja painui kalsareilla ja t-paita päällä rantaa. Siinä mennessä hyppäsin kumppareihin, jotka olivat verannalla valmiina. Väsytystä oli jo kestänyt tovin aikaa ja arvelin kyseessä olevan suurehkon kalan ja kohtuullinenhan sieltä maille nousikin, 3,9 kiloinen kirkas nousukala. Oli kuulemma ihka ensimmäinen lohi. Siitä se rupeaa kalastaminen maksamaan ja tiedossa varmaan jo seuraava Tenon tai Inarin reissu. Perhossa fluorivihreä putti, punainen runko ja punainen siipi, siitä voi kuvitella edelleen - kuvakin on, mutta siitä ei saa mitään selvää.
Seuraava uutinen tuli Kedolta, oli Mustajokisuulla tartuttanut "elämänsä suurimman", joka painoi vaakassa 4,7 kiloa. Painoa taisi lisätä Visionin epäkurantiksi havaittu kela, joka suurin piirtein petti siihen pahaan paikkaan - rulla oli karannut vedossa pitimeltään. Viisastelin hänelle ylipäätään Visionin värkeistä, taannoin hankkimansa Visionin lohivapa katkesi kahdestikin ja kerran tuli varakärki kolmessa osassa postin kautta. Itseni tuli ostettua kerran Visionin heittosiima, joka näytti paperilla olevan kohdallaan, mutta kun rupesin pohtimaan kadonnutta heittotaitoani ja sitä, että Cortlandin siimat pelasi käsissäni ja vavoissani, punnitsin Visionin lohisiiman. Tuloksena oli, että kyseessä oli juuri ja juuri kuutosluokkaan sijoittuva siima - takuuseen meni vaihtoon ja takaisin tuli siima, joka puntarilla oli hieman parempi, kokolailla luokassa 7. Vahinko lähti kiertämään ja sillä siisti - onhan niitä Visionin nimeen vannoviakin. Yhdessä asiassa Vision on hyvä, kahluuhousuissa polvet kyllä kestää - tässä on ilmeisesti tavoiteltu juuri suomalaista markkinarakoa ja suunniteltu kestävät pöksyt kännissä konttaaville suomalaisille perhomiehille. Markkinaraosta sen verran, että mainitut ovat nykyään perin harvinaisia kentällä. Ennen isännillä oli housujen perseissä nahkavahvikkeet - minkäköhän vuoksi. Miettiköön sinä designerit siellä Visionilla ja vielä vinkiksi se, että nykyään istutaan reppujakkaroilla, joiden istumapuoli on poikkeuksetta pehmustettu pukamia vastaan. Nyt sitä sitten panostetaan saaliin toivossa, kaksi lupaa putkeen päällä ja suuntana ehtoosta lienee juuri Pystyniva, jonka tapahtumiin sitten huomenna lisää.