Nilijokisuu

Nilijoen purkaessa kaasunkirkasta vettänsä Tenoon muodostuu kahluukaistalle äärettömän kirkas ja selkän näkyväisyyden vyöhyke, jota pitkin kahlatessaan perhokalastaja tuntee olevansa kuin toisessa maailmassa. Viimeistään tuossa vedessä havaitsee kuinka luonnon suunnittelutoimi on hoitanut lohen osalta tehtävänsä - niin passeli lohen suojaväritys tuohonkin ympäristöön on. Syylle löytyy toki seurauksensa, jos kalastaja näkee niin lohi näkee vielä paremmin ja taas tämän seurauksena on havainto siitä ikuisesta kahluusäännöstä...korkeintaan polviveteen, nimittäin ottikuoppia on rannan pituudelta ja ne eivät ole sen kaikkein pisimmän heiton päässä. Kalastaminen aloitetaan luonnollisesti merkin kohdalta - kahlataan kohtisuoraan merkiltä jokeen, tässä ehkä hieman säännöstä poiketen riippasyvyyteen eli reipas vaaksa polven yläpuolelle ulottuvaan veteen. Valitettavasti olet tällöin ottikuopassa, mutta ei auta, kalastussääntöä et ole rikkonut. Ensimmäiset heitot ovat lyhyitä, mutta ne kalastetaan siitäkin huolimatta loppuun saakka eli aivan rannan tuntumaan. Ensimmäiset heitot kannattaa heittää mieluummin aivan poikkijokeen uppo- tai intermediatesiimalla, jolloin voit kalastaa tämän lähtökuopan. Tältä paikalta voitkin ottaa etäisen suunnan laskullesi, suuntaa harkitessa tulee kuitenkin muistaa kahluusyvyys - oikein valittu linja kuljettaa sinua kuvan mukaisella linjalla, mutta linjasta muutaman metrin rannempana.

edellinen seuraava

© Asko Jaakola