Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki

Inari- ja Tenojoella käytetyt hyväksi koetellut perhot antavat lohta vuodesta toiseen ja niitä oppii pakostakin käyttämään perhoille sopivilla keleillä. Joka kesä syntyy ns. yhden kesän perhoja, joita perhomiehet sitovat tulevaa varten talvikautena - kuinka usein sattuukaan, ettei niillä seuraavana kesänä tee mitään. Muutamista näistä tulee kuitenkin kestäviä "klassikkoja" joita joutuu rasiassaan kuljettamaan.
______________________________________________________________________________________________________________________________

Rasmus

Sitoja: Asko Jaakola

Koukku:

#1/0...8 single salmon, pienemmät sidotaan kaksihaaraiseen koukkuun

Lanka:

valkoinen ja musta

Perä:

pyöreä hopea, fluorikeltainen silkki

Pyrstö:

crest

Vyö:

musta strutsi

Kierre:

soikea hopea

Runko:

takaosa fluorikeltaista silkkiä, etuosa Kulta-Katriina kahvipaketista leikattua kuparioranssia muovia

Runkohäkilä:

fluorioranssi kukko etuosalle

Siipi:

Berhardilaisen (Rasmus-koira) ruskeaa ja mustaa karvaa, vaihtoehtona ruskea bucktail alla ja musta päällä

Yläkaari:

crest

Sivut:

tarhattu viidakkokukko

Pää:

musta

Kommentti:

Selvästi alkukesän perho nousulohelle, kahvipaketista leikatun muovikaistaleen väriä ja näkyvyyttä ei voi juuri muulla aineella jäljitellä- muovi hohtaa korostetusti runkohäkilän alta.
Muutin siiven materiaalia ja pistin nimen perholle bernhardilaisemme mukaan, koskapa se joutuu luovuttamaan juuri nuo siipikarvat. Bucktailin ongelmana on löytää sitä sopivan taipuisaa ainesta, siivestä tulee aina hieman jäykkä, joka sopinee kovempaan virtaan, kuten Alakönkäälle. Varmaan tämä temppelikoira eli kiinan palatsikoira sopii myös siiveksi. 
© Asko Jaakola Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki Sulje ikkuna