Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki

Inari- ja Tenojoella käytetyt hyväksi koetellut perhot antavat lohta vuodesta toiseen ja niitä oppii pakostakin käyttämään perhoille sopivilla keleillä. Joka kesä syntyy ns. yhden kesän perhoja, joita perhomiehet sitovat tulevaa varten talvikautena - kuinka usein sattuukaan, ettei niillä seuraavana kesänä tee mitään. Muutamista näistä tulee kuitenkin kestäviä "klassikkoja" joita joutuu rasiassaan kuljettamaan.
______________________________________________________________________________________________________________________________

Sade 99

Sitoja: Asko Jaakola

Koukku:

#8 kolmihaara

Lanka:

valkoinen ja musta

Perä:

pyöreä kulta, fluorikeltainen silkki

Pyrstö:

vihreän kukon siikasia

Vyö:

musta strutsi

Kierre:

soikea kulta

Runko:

litteä hopea

Kurkkuhäkilä:

vihreä kukko puolitettuna

Siipi:

alla vaaleanruskea ja päällä musta bucktail

Sivut:

viidakkokukko, ei pakolliset

Pää:

musta

Kommentti:

Keijo Torssonen pääsi yllättämään kesällä -99 tällä perholla. Eräänä yönä, kun kalastimme Boratbockan rajoitusalueella, B:n niskaa, ihmettelin kaverin kalan saantia - perinteisesti 'yhden kalan' mies nappasi puolikymmentä tittiä. Vaadin perhoa nähtäväksi tietenkin jo toisen titin jälkeen ja tällainen se oli.
Kun aamulla seitsemältä jakso päättyi, painui ainakin Keijo tyytyväisenä pehkuihin ja kun kämpässämme iltapäivälle verhot avautuivat - oli naapuri mökin suotuporukka pantuaan merkille öisen saaliin, vaatimassa myös selitystä. Vaikeaa oli muuten Keijon säilyttää "vaatimattomuutensa"!
© Asko Jaakola Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki Sulje ikkuna