Home » Iskurasjoki

Iskurasjoki

Iskurasjoki on yksi pienistä Inarijoen Norjan puoleisista haaroista ja kuuluu niihin jokiin, joihin lohi nousee, joten 50 metrin sääntö jokisuulta on voimassa kalastettaessa Norjan puolella. Mutta kotomaan rannassa on sitten sitä enemmän pelipaikkaa. Karigasniemelta jokisuulle kertyy matkaa hieman yli 20 kilometriä. Paikkaan mahtuu suosiolla 4-5 perhokalastajaa, kierrolla voi samanaikaisesti olla kolme, joten tuolle joukolle on juttukaverikin odotushetkenä.

Kalastus on hyvä aloittaa kuvan tilannetta hieman ylempää, joka selvisi kyseisen kalastustapahtuman yhteydessä – lohi ärtyi hyppäämään suurin piirtein linssissä näkyvän suuremman pisaran alla. Ilmeisesti siitä löytyy sopiva lepokuoppa, jossa lymyilevää kalaa rupesi sen verran tympimään, jotta päätti näyttä kuva kuopan “herra” on – perhoon saakka intoa ei riittänyt taikka kyseessä oli väärä perho.

Vasemmalta purkautuu Inarijokeen purkautuu Iskurasjoki, ranta on siitä hyvä, ettei kahlata juuri tarvitse. Pari metriä rannasta joki syvenee, kirkaalla säällä voi kalastaessa tarkkailla pohjan muotoja ja painaa mieleen mahdolliset ottipaikat. Perho on syytä uittaa aivan rantaan saakka, koska usein puraisu tapahtuu viime tingassa. Iso kivi on syytä jättää kiertämättä, mutta perho on hyvä sovittaa uimaan aivan kiven kuvetta. Jokisuun kohdalla syntyy mielenkiintoinen virtojen yhdistymä, joka kerää nousukalaa – syvyyttä joessa riittää kunnon köriläillekin. Jokisuun kohdalla yltää kohtuullisilla heitoilla kalastamaan suulla olevat kuopat. Laskun voi lopettaa jokisuun virtaaman lopussa tai viimeistään kun perho saavuttaa Norjan puolella olevan veneen, koskapa virran imu mietoituu voimakkaasta ja perhosta lakkaa houkuttelevampi uinti.

Siinäpä se lopetuskohta on lähes kohdallaan – parikymmentä metriä vielä alas ja sitten uudelle laskulle. Heittoon on tässäkin syytä opetella jokin nykyaikainen heittotekniikka ja sen hallinta vasemmalta puolelta – ranta nousee sen verran jyrkästi, että muutoin kuluu perhoja ja perukkeita.